Yksi maailman merkittävimmistä luonnontapahtumista on Tansanian ja osin Kenian savanneilla tapahtuva ruohonsyöjälaumojen vuotuinen Suuri vaellus (Great migration). Suuressa vaelluksessa ruohonsyöjät seuraavat sadekauden kulkua - tai oikeammin sadekauden synnyttämää vihantaa ruohoa.
Talvikaudella helmi-maaliskuussa laumat ovat Serengetin eteläosissa, jolloin sadekausi on siellä. Sieltä laumat myötäpäivään Serengetin keskuksen ympäri kiertävät sadekautta seuraten. Serengetin keskuksen Seroneran länsipuolella ne ovat touko-kesäkuun vaiheilla ja jatkavat Keniaan Masai Maran suojelualueelle. Masai Marasta laumat jälleen (Suomen) syksyn tullen kaartavat etelään takaisin Tansaniaan Serengetin ja Ngorongoron suojelualueen rajaseudulle, siis Serengetin itäosiin. Vähitellen laumat vuoden vaihteeseen mennessä valuvat Serengetin kaakkoisosiin ja vuotuinen ympyrä sulkeutuu.
Netistä tietysti löytyy runsaasti aineistoa Suuresta vaelluksesta. Tässä eräs netistä lainattu karttapiirros:
Kartan alkuperäinen sivusto löytyy täältä.
Safarimme aikaan helmikuussa Suuri vaellus oli siis melko lailla Ndutun suunnalla, mutta myös Seroneraan menevän päätien varressa Naabin luona. Naabi sijaitsee Ndutusta pohjoiseen päätien kohdalla. Seronera, Serengetin keskus, lentokenttineen on keskellä Serengetiä. Kuten kuvio osoittaa, Suuri vaellus kiertää Seroneran ympäri. Seroneran alueella on runsaasti eläimiä, mutta ne kuuluvat pääosin Serengetin paikallaan pysyviin populaatioihin.
Suosittelen safarin suuntaamista sellaiselle alueelle, jossa pääsee ihailemaan ja ihmettelemään Suurta vaellusta. Vaikka eläimiä näkee niin Ngorongorossa kuin Serengetissä - ja varmasti kaikilla suojelualueilla - runsaasti ilman Suurta vaellusta, niin mikään ei kuitenkaan korvaa sitä kokemusta, jonka Suuri vaellus tarjoaa. Siinä pääsee itse sisälle siihen luonnonnäytelmään, joka on tuttu niin monista television Afrikka-luonto-ohjelmista.
Parhaan yleiskuvan Suuresta vaelluksesta saisi, jos pääsisi tarkastelemaan sitä lentokoneesta, sillä eläinlaumoja jatkuu avoimella savannilla taivaanrantaan saakka. Maanpinnan läheisyydestä tietysti hahmottaa vain lähimmät eläimet. Meillä oli tilaisuus seurata laumoja Serengetissä (myös) Naabi-kukkulalta, josta sai kohtalaisen käsityksen:
Suuri vaellus käsittää lähes 2 miljoonaa eläintä. Serengetin paikallaan pysyvä suureläinkanta on noin 200.000 yksilöä. Suuren vaelluksen liikkuessa Serengetissä suureläinten määrä siis kymmenkertaistuu. Suuren vaelluksen aikana Serengetissä on maailman suurin suureläinyhteisö.
Serengetin kaakkoiskulmalla Ndutussa, joka on Serengetin ja Ngorongoron suojelualueen rajaseutua, ajelimme eläinlaumojen keskellä. On yksinkertaisesti todettava, että sanoin on vaikea kuvata sitä tunnelmaa ja kokemusta, kun ympärillä joka suuntaan on eläimiä lähes vieri vieressä silmänkantamattomiin. Se on itse asiassa varsin epätodellisen tuntuista.
Suuren vaelluksen eläinlaumat muodostuvat pääosin muutamasta ruohonsyöjäeläimestä. Ylivoimaisesti eniten - noin 2/3 eli noin 1,25 miljoonaa - niistä on gnuantilooppeja. Toiseksi suurin ryhmä ovat seeprat. Lisäksi vaellukseen osallistuu merkittäviä määriä thomsonin- ja grantingaselleja. Lisäksi Suuren vaelluksen eläinten joukossa voi nähdä esimerkiksi muita antilooppeja ja puhveleita. Laumojen kintereillä liikuskelee petoja - leijonia, leopardeja, gebardeja, hyeenoja -, mutta pedot ovat pääosin paikallaan pysytteleviä populaatioita. Ne vain käyttävät ohi valuvaa Suurta vaellusta herkutteluunsa - ja varautumiseen yltäkylläisyyttä seuraavaan niukkuuden aikaan, kunnes Suuri vaellus jälleen vuoden kuluttua on heidän asuinseudullaan.
Gnu on melko "romuluinen" antiloopiksi eikä sitä juuri voi kauniiksi mainostaa. Gnuilla oli mukanaan juuri syntyneitä vasoja (vasikoita), jotka ovat paljon emoaan "söpömpiä":
Seeprat muodostivat omia pienryhmiään valtavien gnulaumojen keskelle:
Siroja thomsoningaselleja on runsaasti mukana Suuressa vaelluksessa:
Lähes samanvärinen on grantingaselli, mutta selvästi suurempi:
Naabin tienoilla bongasimme vaellusryhmästä myös lehmäantiloopin, jolla on hieman erikoisempi sarvivarustus:
Päivisin täplähyeena kavereineen tyytyi omalla pesäkolollaan vain seurailemaan saalislauman liikehdintää. Illan tullen oli helpompaa ryhtyä ruoan hankintaan. Suuren vaelluksen aikana oli, mistä valita,
16.12.2013
Matti Uurinmäki
Talvikaudella helmi-maaliskuussa laumat ovat Serengetin eteläosissa, jolloin sadekausi on siellä. Sieltä laumat myötäpäivään Serengetin keskuksen ympäri kiertävät sadekautta seuraten. Serengetin keskuksen Seroneran länsipuolella ne ovat touko-kesäkuun vaiheilla ja jatkavat Keniaan Masai Maran suojelualueelle. Masai Marasta laumat jälleen (Suomen) syksyn tullen kaartavat etelään takaisin Tansaniaan Serengetin ja Ngorongoron suojelualueen rajaseudulle, siis Serengetin itäosiin. Vähitellen laumat vuoden vaihteeseen mennessä valuvat Serengetin kaakkoisosiin ja vuotuinen ympyrä sulkeutuu.
Netistä tietysti löytyy runsaasti aineistoa Suuresta vaelluksesta. Tässä eräs netistä lainattu karttapiirros:
Kartan alkuperäinen sivusto löytyy täältä.
Safarimme aikaan helmikuussa Suuri vaellus oli siis melko lailla Ndutun suunnalla, mutta myös Seroneraan menevän päätien varressa Naabin luona. Naabi sijaitsee Ndutusta pohjoiseen päätien kohdalla. Seronera, Serengetin keskus, lentokenttineen on keskellä Serengetiä. Kuten kuvio osoittaa, Suuri vaellus kiertää Seroneran ympäri. Seroneran alueella on runsaasti eläimiä, mutta ne kuuluvat pääosin Serengetin paikallaan pysyviin populaatioihin.
Suosittelen safarin suuntaamista sellaiselle alueelle, jossa pääsee ihailemaan ja ihmettelemään Suurta vaellusta. Vaikka eläimiä näkee niin Ngorongorossa kuin Serengetissä - ja varmasti kaikilla suojelualueilla - runsaasti ilman Suurta vaellusta, niin mikään ei kuitenkaan korvaa sitä kokemusta, jonka Suuri vaellus tarjoaa. Siinä pääsee itse sisälle siihen luonnonnäytelmään, joka on tuttu niin monista television Afrikka-luonto-ohjelmista.
Parhaan yleiskuvan Suuresta vaelluksesta saisi, jos pääsisi tarkastelemaan sitä lentokoneesta, sillä eläinlaumoja jatkuu avoimella savannilla taivaanrantaan saakka. Maanpinnan läheisyydestä tietysti hahmottaa vain lähimmät eläimet. Meillä oli tilaisuus seurata laumoja Serengetissä (myös) Naabi-kukkulalta, josta sai kohtalaisen käsityksen:
Serengetin kaakkoiskulmalla Ndutussa, joka on Serengetin ja Ngorongoron suojelualueen rajaseutua, ajelimme eläinlaumojen keskellä. On yksinkertaisesti todettava, että sanoin on vaikea kuvata sitä tunnelmaa ja kokemusta, kun ympärillä joka suuntaan on eläimiä lähes vieri vieressä silmänkantamattomiin. Se on itse asiassa varsin epätodellisen tuntuista.
Suuren vaelluksen eläinlaumat muodostuvat pääosin muutamasta ruohonsyöjäeläimestä. Ylivoimaisesti eniten - noin 2/3 eli noin 1,25 miljoonaa - niistä on gnuantilooppeja. Toiseksi suurin ryhmä ovat seeprat. Lisäksi vaellukseen osallistuu merkittäviä määriä thomsonin- ja grantingaselleja. Lisäksi Suuren vaelluksen eläinten joukossa voi nähdä esimerkiksi muita antilooppeja ja puhveleita. Laumojen kintereillä liikuskelee petoja - leijonia, leopardeja, gebardeja, hyeenoja -, mutta pedot ovat pääosin paikallaan pysytteleviä populaatioita. Ne vain käyttävät ohi valuvaa Suurta vaellusta herkutteluunsa - ja varautumiseen yltäkylläisyyttä seuraavaan niukkuuden aikaan, kunnes Suuri vaellus jälleen vuoden kuluttua on heidän asuinseudullaan.
Gnu on melko "romuluinen" antiloopiksi eikä sitä juuri voi kauniiksi mainostaa. Gnuilla oli mukanaan juuri syntyneitä vasoja (vasikoita), jotka ovat paljon emoaan "söpömpiä":
Seeprat muodostivat omia pienryhmiään valtavien gnulaumojen keskelle:
Siroja thomsoningaselleja on runsaasti mukana Suuressa vaelluksessa:
Lähes samanvärinen on grantingaselli, mutta selvästi suurempi:
Naabin tienoilla bongasimme vaellusryhmästä myös lehmäantiloopin, jolla on hieman erikoisempi sarvivarustus:
Päivisin täplähyeena kavereineen tyytyi omalla pesäkolollaan vain seurailemaan saalislauman liikehdintää. Illan tullen oli helpompaa ryhtyä ruoan hankintaan. Suuren vaelluksen aikana oli, mistä valita,
16.12.2013
Matti Uurinmäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.