Salametsästys rehottaa niin Serengetissä kuin muilla suojelualueilla. Valitettavasti. Sitä paitsi sen väitetään jopa lisääntyneen. Kunnon tilastoja ei taida olla - eikä ehkä tällaisesta toiminnasta voikaan olla. Eräissä selvityksissä kerrotaan, että Serengetinkin alueella tapetaan vuosittain jopa kymmeniä tuhansia eläimiä! Se on uskomaton määrä.
Lähes sukupuuttoon hävitettiin suippohuulisarvikuono, joka luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. Nykyisiä jäljellä olevia yksilöitä pyritään vartioimaan yksilötasolla.
Nykyisin turhan salametsästyksen pääkohde on norsu. "Turhan" siksi, että tarkoitus on saada irrotettua vain syöksyhampaat. Liha jää käyttämättä. Norsua ei siis metsästetä ravinnoksi, vaan sen syöksyhampaiden vuoksi. Kerta kaikkiaan älytöntä vastuutonta rikollista touhua.
Kyllä norsun syöksyhampaat ovat komeimmillaan sen kantajalla suupielissä:
Pääosin salametsästyksen tarkoitus lienee lihan hankinta ravinnoksi. Toivottavasti, sillä se on sentään ymmärrettävämpi peruste kuin pelkästään syöksyhampaiden irrottaminen. Salametästäjät ovat raakoja. Kovia ovat myös riistapoliisien otteet. Yhteenotoissa ei armoa anneta ja tulitaisteluissa kuolee niin salametsästäjiä kuin poliiseja.
Eläimiä surmataan monin tavoin. Ehkä kaikkein vastuuttomin tapa on levittää juomapaikkojen veteen syanidia. Siinä kuolevat tietysti kaikki juomaan tulleet eläimet. Täysin riippumatta siitä, että salametsästäjät kenties haluavat vain yhden norsun syöksyhampaat. Kuolleiden lihakin lienee käyttökelvotonta, kun eläimet on tapettu myrkyttämällä. Ehkä turistien ei varmuuden vuoksi kannata ravintoloissa kuitenkaan valita listalta impalaa...
Serengetissä on norsuja varsin runsaasti. Niiden on siellä hyvä elää seuduilla, jonne salametsästäjät eivät uskalla tulla. Esimerkiksi Seroneran lähettyvillä, jossa safarilaisia liikkuu runsaasti. Safariautoista norsut eivät juurikaan välitä, vaan kulkevat omia polkujaan:
Yleensä norsulaumaa johtaa suuri vanha naarasnorsu, matriarkka. Aina perheen pienimmät eivät malta pysytellä jonon keskellä, vaan (ihmislasten tavoin) pyrkivät lauman keulille:
Serengetissä voi ihailla sekä pieniä että suuria norsuja:
Vanhat isot urosnorsut kulkevat yleensä yksinään:
Norsun kanssa voi joutua myös silmätysten, mutta toivottavasti silloin on safariautossa, joka tarjoaa edes jonkinlaista suojaa. Tosin auto tuskin kestäisi norsun hyökkäystä, jos norsu todella vihastuisi. Ärtyessään norsu on hengenvaarallinen. Kuvan norsu oli kuitenkin laumaansa johtava rauhallinen matriarkka ja pureskeli kulkiessaan välipalaa:
Suomen kenties arvostetuin ja tunnetuin Tansania-asiantuntija Olli Marttila kirjoitti ensimmäisistä Tansania-kokemuksistaan kirjan Norsuja tiellä! Tuo kirja tuli väistämättä mieleen, kun ajelimme Serengetin safariteillä:
19.12.2013
Matti Uurinmäki
Lähes sukupuuttoon hävitettiin suippohuulisarvikuono, joka luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. Nykyisiä jäljellä olevia yksilöitä pyritään vartioimaan yksilötasolla.
Nykyisin turhan salametsästyksen pääkohde on norsu. "Turhan" siksi, että tarkoitus on saada irrotettua vain syöksyhampaat. Liha jää käyttämättä. Norsua ei siis metsästetä ravinnoksi, vaan sen syöksyhampaiden vuoksi. Kerta kaikkiaan älytöntä vastuutonta rikollista touhua.
Kyllä norsun syöksyhampaat ovat komeimmillaan sen kantajalla suupielissä:
Pääosin salametsästyksen tarkoitus lienee lihan hankinta ravinnoksi. Toivottavasti, sillä se on sentään ymmärrettävämpi peruste kuin pelkästään syöksyhampaiden irrottaminen. Salametästäjät ovat raakoja. Kovia ovat myös riistapoliisien otteet. Yhteenotoissa ei armoa anneta ja tulitaisteluissa kuolee niin salametsästäjiä kuin poliiseja.
Eläimiä surmataan monin tavoin. Ehkä kaikkein vastuuttomin tapa on levittää juomapaikkojen veteen syanidia. Siinä kuolevat tietysti kaikki juomaan tulleet eläimet. Täysin riippumatta siitä, että salametsästäjät kenties haluavat vain yhden norsun syöksyhampaat. Kuolleiden lihakin lienee käyttökelvotonta, kun eläimet on tapettu myrkyttämällä. Ehkä turistien ei varmuuden vuoksi kannata ravintoloissa kuitenkaan valita listalta impalaa...
Serengetissä on norsuja varsin runsaasti. Niiden on siellä hyvä elää seuduilla, jonne salametsästäjät eivät uskalla tulla. Esimerkiksi Seroneran lähettyvillä, jossa safarilaisia liikkuu runsaasti. Safariautoista norsut eivät juurikaan välitä, vaan kulkevat omia polkujaan:
Yleensä norsulaumaa johtaa suuri vanha naarasnorsu, matriarkka. Aina perheen pienimmät eivät malta pysytellä jonon keskellä, vaan (ihmislasten tavoin) pyrkivät lauman keulille:
Serengetissä voi ihailla sekä pieniä että suuria norsuja:
Vanhat isot urosnorsut kulkevat yleensä yksinään:
Norsun kanssa voi joutua myös silmätysten, mutta toivottavasti silloin on safariautossa, joka tarjoaa edes jonkinlaista suojaa. Tosin auto tuskin kestäisi norsun hyökkäystä, jos norsu todella vihastuisi. Ärtyessään norsu on hengenvaarallinen. Kuvan norsu oli kuitenkin laumaansa johtava rauhallinen matriarkka ja pureskeli kulkiessaan välipalaa:
Suomen kenties arvostetuin ja tunnetuin Tansania-asiantuntija Olli Marttila kirjoitti ensimmäisistä Tansania-kokemuksistaan kirjan Norsuja tiellä! Tuo kirja tuli väistämättä mieleen, kun ajelimme Serengetin safariteillä:
19.12.2013
Matti Uurinmäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.