keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Spinalonga Kreeta

Kuten edellisessä jutussa kertoilin, Spinalonga on saari Plakan kylän edustalla. Spinalonga tuli niin suomalaisten kuin monien muidenkin ulkomaalaisten turistien tietoisuuteen, kun Victoria Hislop kirjoitti Saari-nimisen palkitun teoksensa ja kun tuon teoksen pohjalta lisäksi tehtiin tv-sarja. Sitähän on esitetty myös Suomessa kuluvan kevään aikana.

Spinalonga tunnetaan erityisesti spitaalisten eli lepraa sairastaneiden eristyssiirtolana. Siinä käytössä se oli lähinnä toisen maailmansodan ajoilta aina 1950-luvulle saakka. Siis hyvin synkkä ja surullinen historia saarella on siltä osin. Lepra on tarttuva bakteeritauti, johon aikoinaan ei ollut mitään parannuskeinoa. Nykyään lepra voidaan lääkkeillä parantaa. Aikoinaan tartuntavaaran vuoksi leprapotilaat eristettiin. Lisäsyynä saattoi olla sekin, että lepra aiheuttaa ikäviä ihomuutoksia, jotka saattavat tehdä lepraa sairastavasta ulkonäöltään hyvin poikkeavan.

Alunperin Spinalonga oli linnoitussaari. Kreeta kuului suunnilleen 1200-1600 -luvuilla Venetsian kauppatasavallan hallintaan. Venetsialaiset rakentelivat eri puolille Kreetaa puolustuslinnoituksia osmanien varalta. Näitä linnoituksia tämän päivän turistit käyvät ihmettelemässä. Myös Spinalongalle rakennettiin linnoitus. Spinalongan rakennukset ovat siis pohjimmiltaan hyvin vanhoja. Toki niitä lienee korjailtu ja muutettu myös spitaalisiirtolan aikoina.

Spinalonga Kreeta - veneestä kuvattuna.

Spinalongan pääportin tunnelikäytävä läpi muurin.

Spinalongan siirtola toimi kuin pieni kyläyhteisö. Siellä oli sairaala, leipomo, taverna ja kauppa. Ilmeisesti myös muuta elinkeinotoimintaa. Siirtolan asukkaat eivät kuitenkaan voineet poistua saarelta. He asustivat linnoituksen muurien sisällä. Porttikäytävissä oli lukitut metalliportit.






Spinalongan porttikaareja.

Spinalongan leipomon uuni.




Suuri rinneasumus Spinalongassa.


Yhteydet ulkomaailmaan toimivat lähinnä Plakan kylän ja kyläläisten välityksellä. Plakan kylä osittain sai toimeentulonsa Spinalongaan pohjautuen. Sairastuneille maksettiin valtion taholta avustusta, jolla he kykenivät hankkimaan ruokansa. Se, mitä ei voitu tehdä tai kasvattaa saarella, piti hankkia Plakan välityksellä muualta.

Spinalongan venelaituri Plakan puoleisella sivustalla.



Spinalongan jyrkännerantaa.




Spinalongan rakennukset ovat nykyisin osin raunioituneita, mutta silti niistä pääsee aistimaan, millaista kenties on ollut asua tuossa suljetussa yhteisössä. Silti ei tietenkään voi tuntea sitä henkistä ahdistusta ja surua, mikä muurien sisällä on vallinnut. Kun unikot ja muut värikkäät kukat raunioiden keskellä nyt ilahduttavat turistin silmää, sortuu helposti esteettisen idyllin valtaan.


Spinalongan pääkujaa rakennuksineen.
Spinalongan pääkujaa rakennuksineen.





Spinalongan asuinosan rinnettä.


Edestakaisen venematkan hinnaksi Plakasta Spinalongalle laivuri ilmoitti 8 euroa per nenä. Melko arvokasta tuumin itsekseni, sillä matka kesti vain noin 10 minuuttia suuntaansa. Ja veneeseenhän mahtui jopa 20-30 henkeä. Toisaalta Plakassa näytti olevan Spinalonga-kuljetuksen suhteen ilmeisesti monopoli. Ei ole tietoa, mitä kuljetus Eloundasta olisi maksanut. Mutta eihän sitä Spinalongassa kovinkaan usein tulisi käytyä.


Olimme tuona aamuna Plakassa ainoat Spinalongalle lähdössä olevat turistit. Silti veneeseen änkesi kymmenkunta muuta henkilöä. Vaimoni arveli, että jonkinlaisia työntekijöitä oli menossa Spinalongalle, mitä itse ihmettelin. Vaimoni oli oikeassa. Saarella selvisi, että koko ryhmä oli työntekijöitä. Sitä paitsi veneemme mukana menneet eivät suinkaan olleet saaren ainoat työntekijät. Heitä oli siellä jo lukuisa määrä ennestään ja myös Eloundan suunnalta tuli lisää. Työntekijäryhmä käsitti tietysti lipunmyyjät ja lipuntarkastajat, mutta ennen muuta saarella oli lukuisia - vähintäänkin 20-30 - henkilöä, joista osa oli tekemässä jonkinlaisia restaurointi- ja huoltotoitä, mutta osa oli vain jonkinlaisia "vahteja". He vain seisoskelivat eri puolilla saarta kiertävää kulkureittiä ja ikään kuin valvoivat, ettemme tehneet mitään tyhmää.






Valitettavasti tuli paljon kiisteltyjen EU-tukien vuoksi mieleen Kreikan julkisen sektorin tehottomuus. En voinut välttyä siltä kiusalliselta ajatukselta, että Suomessa näitä tyhjäntoimittajavalvojia ei taatusti olisi hyväksytty.

Saarella oloon oli varattu yksi tunti. Vene tulisi - ja myös tuli - hakemaan tunnin kuluttua. Aika oli verraten sopiva tutustua Spinalongan asunto-osaan ja myös kiertää koko saaren ympäri. Suurin osahan saaresta oli rakentamatonta. Saaren ympäri rantatörmää myöten kiersi hyvä kävelyreitti.

Nousimme myös ylös saaren laelle. Siellä oli varsinainen linnoituksen puolustusmuuri ampumatasanteineen ja -aukkoineen. Auringonpaiste, lempeä tuuli ja kauniit kukat tekivät tuosta vanhasta sotapesästä nyt lomalaisen idyllin.

Saaren laelle johtavaa portaikkoa





Saaren laen kivikoita.




Linnoituksen muuria ampumaaukkoineen saaren laella.


Plakaan palattuamme emme ajaneetkaan takaisin Eloundaan, vaan jatkoimme eteenpäin ja nousimme vuoristoon. Pieniä vuoristoteitä kierrellen ajelimme läpi useiden ahtaasti rakennettujen vuoristokylien. Totesimme, että ne olivat lähes autiokyliä. Väki oli kaikonnut kaupunkeihin. Vain siellä täällä näkyi vanhoja mummoja ja pappoja, mutta valtaosa kylien keskustojen taloista oli ilmiselvästi asumattomia. Vuorireittimme päättyi vihdoin Neapoliin, joka sekin oli tuttu paikka Saari-sarjasta. Sieltä sitten kurvasimme takaisin Kreetan päätielle ja kohti hotelliamme.

Suosittelen Iraklionin seudulle matkansa suuntaavia käymään myös Plakassa ja Spinalongalla. Kyllä se tuo uudenlaisen kokemuksen Kreetasta.

28.5.2014
Matti




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.