Muutama vuosi sitten tein vaimoni kanssa kiertomatkan Kiinassa. Matkaohjelma oli mielestäni erinomainen ja matkan laatu-hinta-suhde maksajankin kannalta kohdallaan. Jonkinlaisena lisäbonuksena pidin sitä, että oppaaksemme sattui Taisto S., joka oli tuttu aikaisemmalta Venezuelan matkalta. Taisto on hyvä opas eikä pettänyt odotuksia tälläkään kerralla.
Kierros alkoi Pekingistä - kiinalaisittain nimi käsittääkseni on Beijing eli pohjoinen kaupunki. Aikoinaanhan keisarien hallitessa pääkaupunkina oli välillä myös Nanjing eli eteläinen kaupunki. Pekingissä oli lukuisia erinomaisia tutustumiskohteita. Ehkä myöhemmin pureudun joihinkin niistä syvällisemminkin, mutta luetellaan niitä nyt aluksi: Kiinan muuri, Kielletty kaupunki, Kesäpalatsi, Taivaan temppeli, hutongit, Taivaallisen rauhan aukio (Tiananmen), Kellotorni, olympialaisten tienoo, silkkitehdas, posliinitehdas (cloisonne), helmikasvattamo, Pekingin ankan maistelu ja niin edespäin. Tiukka ohjelma, paljon nähtävää, koettavaa ja sulateltavaa.
Pekingistä matkamme jatkui Xi'aniin. Kaikki nykyään tuon vanhan silkkitien päätekaupungin tuntevat. Jos ei silkkitiestä, niin ainakin terrakottasotilaista. Kiinalaisten valtioiden yhdistäjä oli aikansa mahtimies - siis runsas 2000 vuotta sitten. Omaksi kuolemattomaksi kunniakseen hän teetätti valtaisan terrakotta-armeijan, jonka tuli vahtia hänen hautaansa. Kohdehan on nykyään yksi maailman tunnetuimmista nähtävyyksistä, joten keisari onnistui erinomaisesti kuolemattomuuden tavoittelussa.
Seuraava etappi kierroksella oli Guilin tai oikeastaan sen lähettyvillä virtaava Li-joki. Tämä jokihan kiemurtelee uskomattoman sokeritoppavuorimaiseman läpi. Luonnonkauneutta parhaimmillaan. Onneksi se joelta katseltuna on säilynyt kohtuullisen hyvin. Ainoa häiritsevä tekijä on, että joella lipuu kokonainen armada turistilaivoja. Sananmukaisesti silmänkantamaton jono. Ehkä joka päivä, sitä en tiedä. No, onhan toki toisillakin oikeus nauttia samasta suurenmoisesta maisemasta kuin itsekin. Joen varressa maalaiskansa elää omaa elämäänsä. Siihen kuuluu edelleen kalastaminen merimetsoja apuna käyttäen, vaikka se kai onkin eläinrääkkäyksenä kiellettyä.
Hangzhou oli seuraava kaupunki, jossa pysähdyimme. Upeita, vanhoja temppeleitä. Kiinan kenties kaikkein pyhin järvi - Länsijärvi -, jolla oli mahtava iltashow veden pinnan tasolla. Todella, todella upea. Teeviljelmiä, joista jo aikoinaan oli keisarille toimitettu maailman parasta teetä.
Lopuksi Shanghai. Tuo villinä, vapaana, estottomana, vauhdikkaana, mutta myös rikollisena tunnettu satamakaupunki. Viimeistään Shanghaissa vakuuttuu Kiinan taloudellisesta mahdista ja vauhdista. Toki hurjaa rakentamista näkyi niin Pekingissä, Xi'anissa kuin Hangzhoussa, mutta Shanghai pilvenpiirtäjineen on sittenkin omaa luokkaansa. Useimmat pilvenpiirtäjät keskittyvät samalle alueelle - Pudongiin -, joten sekin lisää niiden vaikuttavuutta. Illalla niiden väriloisto heijastuu Huangpu-joen tummasta pinnasta. Omalla tavallaan yhtä vaikuttava on joen toinen ranta, jossa sijaitsee maailman kuulu The Bund, siirtomaa-ajan pääkatu loisteliaine pankkeineen ja ravintoloineen, joissa kummassakaan raha ei merkinnyt mitään, mutta samalla kaikkea.
Kiina oli niin mielenkiintoinen kokemus, että se tietysti saa sijansa nuortenkirjoissani. Todennäköisesti useammassa kuin yhdessä, sillä niin erilaista ja niin kiehtovaa oli päästä näkemään ja kokemaan Kiinan eri puolia.
Matti Uurinmäki
30.1.2014
Kierros alkoi Pekingistä - kiinalaisittain nimi käsittääkseni on Beijing eli pohjoinen kaupunki. Aikoinaanhan keisarien hallitessa pääkaupunkina oli välillä myös Nanjing eli eteläinen kaupunki. Pekingissä oli lukuisia erinomaisia tutustumiskohteita. Ehkä myöhemmin pureudun joihinkin niistä syvällisemminkin, mutta luetellaan niitä nyt aluksi: Kiinan muuri, Kielletty kaupunki, Kesäpalatsi, Taivaan temppeli, hutongit, Taivaallisen rauhan aukio (Tiananmen), Kellotorni, olympialaisten tienoo, silkkitehdas, posliinitehdas (cloisonne), helmikasvattamo, Pekingin ankan maistelu ja niin edespäin. Tiukka ohjelma, paljon nähtävää, koettavaa ja sulateltavaa.
Pekingistä matkamme jatkui Xi'aniin. Kaikki nykyään tuon vanhan silkkitien päätekaupungin tuntevat. Jos ei silkkitiestä, niin ainakin terrakottasotilaista. Kiinalaisten valtioiden yhdistäjä oli aikansa mahtimies - siis runsas 2000 vuotta sitten. Omaksi kuolemattomaksi kunniakseen hän teetätti valtaisan terrakotta-armeijan, jonka tuli vahtia hänen hautaansa. Kohdehan on nykyään yksi maailman tunnetuimmista nähtävyyksistä, joten keisari onnistui erinomaisesti kuolemattomuuden tavoittelussa.
Seuraava etappi kierroksella oli Guilin tai oikeastaan sen lähettyvillä virtaava Li-joki. Tämä jokihan kiemurtelee uskomattoman sokeritoppavuorimaiseman läpi. Luonnonkauneutta parhaimmillaan. Onneksi se joelta katseltuna on säilynyt kohtuullisen hyvin. Ainoa häiritsevä tekijä on, että joella lipuu kokonainen armada turistilaivoja. Sananmukaisesti silmänkantamaton jono. Ehkä joka päivä, sitä en tiedä. No, onhan toki toisillakin oikeus nauttia samasta suurenmoisesta maisemasta kuin itsekin. Joen varressa maalaiskansa elää omaa elämäänsä. Siihen kuuluu edelleen kalastaminen merimetsoja apuna käyttäen, vaikka se kai onkin eläinrääkkäyksenä kiellettyä.
Hangzhou oli seuraava kaupunki, jossa pysähdyimme. Upeita, vanhoja temppeleitä. Kiinan kenties kaikkein pyhin järvi - Länsijärvi -, jolla oli mahtava iltashow veden pinnan tasolla. Todella, todella upea. Teeviljelmiä, joista jo aikoinaan oli keisarille toimitettu maailman parasta teetä.
Lopuksi Shanghai. Tuo villinä, vapaana, estottomana, vauhdikkaana, mutta myös rikollisena tunnettu satamakaupunki. Viimeistään Shanghaissa vakuuttuu Kiinan taloudellisesta mahdista ja vauhdista. Toki hurjaa rakentamista näkyi niin Pekingissä, Xi'anissa kuin Hangzhoussa, mutta Shanghai pilvenpiirtäjineen on sittenkin omaa luokkaansa. Useimmat pilvenpiirtäjät keskittyvät samalle alueelle - Pudongiin -, joten sekin lisää niiden vaikuttavuutta. Illalla niiden väriloisto heijastuu Huangpu-joen tummasta pinnasta. Omalla tavallaan yhtä vaikuttava on joen toinen ranta, jossa sijaitsee maailman kuulu The Bund, siirtomaa-ajan pääkatu loisteliaine pankkeineen ja ravintoloineen, joissa kummassakaan raha ei merkinnyt mitään, mutta samalla kaikkea.
Kiina oli niin mielenkiintoinen kokemus, että se tietysti saa sijansa nuortenkirjoissani. Todennäköisesti useammassa kuin yhdessä, sillä niin erilaista ja niin kiehtovaa oli päästä näkemään ja kokemaan Kiinan eri puolia.
Matti Uurinmäki
30.1.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.