Thaimaassa siellä täällä

Osallistuimme vaimoni kanssa vuonna 2005 Temamatkojen Thaimaan kiertomatkaan, joka suuntautui Bangkokiin, Pohjois-Thaimaaseen, Kwai-joen suunnalle ja lopuksi rantalomalle Hua Hiniin. En tiedä, onko matka enää matkanjärjestäjän ohjelmassa, mutta jos on, niin suosittelen sitä monipuolisuutensa vuoksi.

Bangkokissa itse oikeutettuna tutustumiskohteena oli Suuren Palatsin alue, jonka loistokkuus on suorastaan ylipursuavaa. Alueen päätemppelissä on Thaimaan merkittävin Buddha-patsas - Smaragdi-Buddha, jonka syntyjuuret juontavat Pohjois-Thaimaaseen.

Tietysti ohjelmaan kuului myös veneretki Chao Phraya -joelle ja sen sivukanaville. Bangkokissa on kymmeniä kanavia eli klongeja, jotka muodostavat eksyttävän verkoston. Kanavien varressa asutaan aivan vesirajassa, osittain asuntoveneissä. Kaupunkiahan sanotaankin Idän Venetsiaksi.

Rohkenimme myös omatoimisille kävelyretkille. Kävimme ihmettelemässä kaupungin mahtavuutta Bayoke-pilvenpiirtäjästä, joka ainakin tuolloin oli kaupungin korkein rakennus. Ihastelimme tanssiesitystä hindulaisella Erewan-alttarilla.

Thai-kulttuuriin kuuluvat ns. Henkien talot. Jokaisella rakennuksella tulee olla Henkien talo. Sen henget suojaavat rakennusta ja sen asukkaita. Henkien pitämiseksi suosiollisena asukkaat vievät ruokaa Henkien taloon - jossa linnut käyvät sen nokkimassa parempaan talteen.

Tulipa iltaohjelman puitteissa käytyä myös drag-showssa. Transvestiitit ovat Thaimaassa sekä suosittuja että arvostettuja. Ja länsimaalaisen silmin hyvin, hyvin hämääviä.

Pohjois-Thaimaaseen lennettiin Chiang Rain seudulle, jossa vuorilla asustaa lukuisia erilaisia etnisiä pieniä vuoristoheimoja. Kävimme tutustumassa lahujen kylään, jossa asuttiin paaluille rakennetuissa taloissa. Paaluilla olevat talot sietävät paremmin sateita ja tulvia ja ovat turvallisempia petojenkin suhteen.

Thaimaan pohjoisin kaupunki Mae Sai sijaitsee aivan Myanmarin rajalla. Se näkyy katukuvassa, sillä Myanmarista virtaa Thaimaan puolelle kaikenlaista katukauppatavaraa. Ehkäpä kaikkien oudointa olivat katupöydillä runsain määrin myytävät rubiinit ja muut jalokivet - hiottuina tai hiomattomina. Niiden aitoutta turisti ei kyennyt arvioimaan. Myanmar on kylläkin erittäin tunnettu jalokivikaivannaisistaan.

Thaimaan, Myanmarin ja Laosin muodostama rajakolkka Mekong-joen varressa muodostaa surullisen kuuluisan Kultaisen Kolmion, joka aikoinaan oli maailman pahamaineisinta huumeseutua. Siellä viljeltiin - ja viljellään vieläkin ainakin Myanmarin puolella - oopiumiunikkoa. Siitä tietysti saatiin niin oopiumia kuin pitemälle jalostettuna myös heroiinia. Chiang Saenissa, Kultaisen Kolmion sydämessä, tutustuimme oopiumimuseoon, jonka järkyttävät kuvat hätkähdyttivät. Pääsimme - ilmeisesti luvattomasti - käymään myös Mekong-joen vastarannalla Laosissa.

Matka jatkui bussilla läpi Pohjois-Thaimaan vuoristoseudun Chiang Maihin, joka alueen suurimpana kaupunkina on myös keskeisin matkailukohde. Käytiin mm. hopeapajassa ja sen korumyymälässä, silkkikutomossa sekä orkideapuutarhassa. 

Chiang Main lähistöllä vierailtiin norsuleirillä, jossa norsujen taitoesitysten jälkeen päästiin jännittävälle norsuratsastusretkelle. Ehdoton käyntikohde seudulla on myös Doi Suthepin vuorella oleva temppeli, jonne kiivetään yli 300 askelmaa käsittävää portaikkoa. Monipuoliseen matkaohjelmaan kuului myös kanthoke-illallinen upeine tanssiesityksineen.

Sitten lennettiinkin takaisin Bangkokiin ja jatkettiin Rose Gardeniin. Siellä tehdyn veneretken jälkeen jatkettiin syrjäisemmälle seudulle Kwai-joelle. Tämähän on tullut kuuluisaksi II maailmansodan aikaisesta sillasta, jonka japanilaiset rakennuttivat sotavangeilla. Rakennustyössä vankeja ja pakkotyöläisiä kuoli enemmän kuin kärpäsiä. Kwai-joen sillastahan Boulle kirjoitti menestyskirjan, josta puolestaan tehtiin menestyselokuva. Tietysti ajeltiin junalla pätkä kuuluisaa Kuoleman rataa. Kwai-joella tehtiin eksoottinen lauttaretki.

 

Lähdettiin kohti Hua Hinin rantaparatiisia. Välillä pysähdyttiin tutustumaan kuuluisiin kelluviin markkinoihin. Hua Hin olikin sitten löhöilyä rannalla ja maistuvia thai-ruokia. Toki myös pyöräriksa-ajelua ja kalahallin hajuja.

Mielestäni matkan laatu-hinta-suhde oli kohdallaan, jopa erinomainen.

Taidanpa heittää arvelun, että Thaimaan matka on jonkun tulevan nuortenkirjani tausta-aineistoa. Ehkäpä sieltä nousee esille Kultainen Kolmio.

5.3.2013
Matti Uurinmäki