Olin kyllä matkalla, mutta matkani suuntautui ikään kuin ylöspäin. Kilimanjarolle, Afrikan korkeimmalle ja kenties maailman upeimmalle vuorelle. Kävellen, ei millään kabiinihissillä. Kapuamalla, paikoin konttaamalla, horjuen, henkeä haukkoen kuin kala kuivalla maalla. Ei siinä pidetty mitään hengähdystaukoa. Päinvastoin yritin saada sisään kaiken mahdollisen hapen, mikä lähistöllä ohuen ohuena leijui. Sydän jyskytti kuin muinoin Ukko-Pekka vaunujonoa kiskoessaan.
Tarkoitukseni on kirjoitella nettiin hieman laajemminkin tuosta hullunrohkeasta päähänpistosta, siis Kilimanjarolle lähtemisestä näin ikämiehenä, joten tässä vaiheessa tyydyn vain tähän lyhyeen alkukommenttiin. Paljastan kuitenkin suuren salaisuuden ja suuren saavutukseni. Pääsin kuin pääsinkin Uhuru Peakille, vuoren korkeimmalle huipulle, 5895 metriä merenpinnasta. Kehtaan olla siitä jopa hieman ylpeä ja tietysti tyytyväinen. Etukäteen en ollut lainkaan varma, että huiputus onnistuisi.
Koville se otti. Se on myönnettävä. Ja koville se ottaa lähes jokaiselle. Siinäkin tapauksessa, että vuoristotauti ei pahemmin iskisi kynsiään. Vuoristotautihan on sellainen peikko, joka voi nujertaa kaikkein kovakuntoisimmankin.
Olimme Aventuran järjestämällä matkalla. Aventura lienee vuorivaellusmatkojen järjestäjänä parhaita asiantuntijoita. Retkikuntamme vetäjänä toimi Samuli Mansikka, joka puolestaan lienee tällä hetkellä pätevin viemään porukkansa korkeille vuorille. Samuli on tietääkseni aina saanut kaikki Kilimanjaron ryhmäläisensä huipulle saakka kuten tapahtui nytkin. Kiitokset Samulille reissun onnistumisesta.
Vuorivaelluksen jälkeen jatkoimme safarille. Ensin vietimme pari safaripäivää Manyarassa ja Ngorongoron kraatterissa. Sitten jatkoin vielä poikani Rikun kanssa kahdestaan neljän päivän safarille Serengetiin, joka lienee maailman tunnetuin suojelualue. Kerron näistäkin myöhemmin tarkemmin, kunhan ehdin purkaa kuva-aineistoa.
Luulenpa, että tästäkin reissusta syntyi aineksia jopa pariinkin nuortenkirjaan. Aika näyttää.
Laitanpa tuohon jatkoksi kuvan Uhuru Peakilta sekä pari kuvaa Kilimanjarosta. Toinen niistä esittelee savannimaisemasta suoraan pilvien yläpuolelle kohoavaa ylvästä vuorta ja toinen näyttää, miten uljaasti vuoren korkein huippu Kibo kohoaa vielä siinäkin vaiheessa, kun jo ollaan itse vuorella, sen ylänköalueella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.