Kohteena Kreeta - Jumalten saari

Toukokuun puolivälissä tulin käyneeksi Kreetalla. Vaikka saari on suomalaisten suosikkikohteita, niin minulle tämä kerta oli ensimmäinen. Mielenkiintoinen paikka, johon haluaisin tutustua uudelleenkin, sillä viikon matka oli aivan liian lyhyt. Kun itse olen kiinnostunut luonnossa liikkumiseen, siis retkeilyyn ja muuhun vaelteluun, niin erityisesti sitä haluaisin vielä joskus päästä Kreetalle kokemaan. Nyt sellainen ei oikein istunut matkaohjelmaan, kun ryhmämme oli ns. lapsiperheseurue.

Tarkempi kohteemme Kreetalla oli Platanias (Platanes), joka sijaitsee Rethymnonista muutaman kilometrin itään. Kreetalla näyttää olevan montakin Plataniasta, joten sekaantuminen on enemmän kuin todennäköistä. Majapaikkanamme oli Grand Leoniki, joka on suomalaisten yleisesti käyttämä lomaosaketyyppinen apartamentos. Seutu on turistien kansoittamaa rantakaistaletta. Ihan kelvollinen paikka kuitenkin ensikertalaiselle viikon oleskeluun.

Oli varsin tuulista, joten meren rannalla ei tullut kovin paljon vietettyä aikaa. Tosin ei altaallakaan muuta kuin sen verran, mitä seurueeseemme kuulunut 3-vuotias Elsa-tyttö halusi. Itse en ole lainkaan ns. rantalomalainen, vaan pyrin ensisijaisesti kohdentamaan kulkuni muualle.

Kävimme viikon aikana pari kertaa Rethymnonin kaupungissa. Meillä oli koko viikon käytössämme vuokra-auto, joten saatoimme liikkua oman aikataulumme ja halumme mukaan. Tietysti autoa tarvittiin sekä saapuessa että lähtiessä myös lentokenttäkuljetukseen. Kenttähän sijaitsi Hanian kaupungin lähettyvillä ja sinne oli matkaa ehkä noin 70 kilometriä majapaikastamme. Rethymnonissa olimme turistina turistien joukossa. Tietysti kävimme kaupungin tunnetuinta nähtävyyttä ja maamerkkiä Venetsialaista linnoitusta tutkailemassa. Onhan tuolla paikalla ikää jo puolen tuhatta vuotta. Linnan muurilta avautui värikylläinen näkymä merelle.

Kreeta on ollut vuosien saatossa monen miehittäjän kohteena, sillä saarella on tietysti Välimeren oloissa suuri strateginen merkitys. Venetsialaisten jälkeen saaren ottivat haltuunsa osmanit, joiden valtakunnasta sittemmin muotoutui nykyinen Turkki. Kreetan historia on kuitenkin paljon vanhempi. Itse asiassa Kreetalla oli Välimeren alueen vanhin korkea kulttuuri, joka tunnettiin minolaisena kulttuurina. Egyptissä elettiin tuolloin faaraoiden aikaa.

Kreeta tunnetaan myös Jumalten saarena. Mytologian mukaan Kreetalla syntyi ja kasvoi Zeus, josta sittemmin tuli kreikkalaisten jumalien pääjumala. Kreetalta Zeus siirtyi asumaan Olympos-vuorelle. Zeuksen vanhemmat olivat titaanit Rhea ja Kronos ja isovanhemmat Gaia (äiti-maa) ja Uranus (taivas).

Kyllähän Kreetan vuoret ovatkin niin mahtavat, että niiden sylissä ja onkaloissa on saattanut hyvinkin saada alkunsa eurooppalaisen kulttuurin tunnetuin jumalahahmo. Korkeimmillaan Kreetan vuoret kohoavat yli 2000 metrin. Pakko tunnustaa, että oman maamme ikivanhat tunturit ovat ehtineet kulua huomattavasti matalammiksi. Kun Kreeta on etelä-pohjoissuunnassa verraten kapea saari, niin vuoret nousevat korkeuksiin melkoisen nopeasti. Pohjoisreunalla merenrantaan jää kapeahko matalampi rantakaistale, mutta etelärannalla ei sitäkään. Jo muutaman kilometrin päässä Rethymnonista vuoret kurkottavat noin puolentoista kilometrin korkeuteen, josta niiden lumitäplät hohtavat auringon paisteessa.

Ajelimme kahtena päivänä saaren läpi etelärannikolle. Ensimmäinen reissu suuntautui Prevelin ja Plakiaksen tienoille. Tie sinne vei Kourtaliotikon rotkon läpi. Varsin vaikuttava paikka autotielle kuten ehkä oheinen kuva vakuuttaa.

Toinen reissu tehtiin Länsi-Kreetan "must"-paikkaan eli Elafonisokselle. Tämä lienee hyvin monille Kreetan kävijöille tuttu paikka. Elafonisoksen saari sijaitsee pienen matkan päässä pääsaaresta, mutta saarten välinen merialue on niin matalaa, että siitä voi vaivatta kahlata tuolle pienemmälle saarelle. Molemmat rannat ovat silkinhienoa vaaleaa hiekkaa, joka tosin tuulisella säällä pyrkii liikaakin nousemaan lentoon. Myös merenpohja tuossa laguunissa on sileää kantavaa hiekkaa - aivan kuin sametilla kävelisi. Nyt sattui turhan tuulinen sää, mutta tyynemmällä kelillä paikka on upea rantalomapäivän viettoon. Eikä taatusti tarvitse olla yksin...

Piipahdimme myös Kurnas-järvellä, joka on ainoa merkittävä makean veden allas Kreetalla. Kurnas sijaitsee aivan lähellä Rethymnonia. Suomalaiset tietysti ovat tottuneet järviä näkemään joka notkossa, mutta ehkäpä tuo Kurnaksen notko on hieman syvempi kuin suomalaisjärvillä yleensä. Tosin itse järven syvyydestä en osaa mitään sanoa.

Enpä tämän enempää kertoile Kreetan reissustamme tähän blogiin. Kun matkakokemuksista saattaisi olla jollekin matkaa suunnittelevalle hyötyä, niin harkitsen, teenkö tarkempaa juttua jollekin muulle sivustolle. Ja tietysti reissun pohjalta joskus saattaa syntyä myös uusi nuortenkirja, jossa seikkaillaan Kreetalla. Aika näyttää, aika näyttää!

30.5.2013

Matti

Eurooppalaisen matkavakuutus - varo sitä!

Vaikka tämän blogini pitäisi liittyä kirjoihin, niin tällä kerralla kirjoittelen vakuutusasiaa. Ehkäpä tämä on hyödyksi jollekulle.

Eurooppalaisen (Pohjola Vakuutuksen) matkavakuutukseen näyttää sisältyvän sudenkuoppia, joita varoitan varomaan. Voi olla, että samanlaisia ongelmia on joissakin muissakin vakuutuksissa, mutta niistä minulla ei ole - toistaiseksi - kokemusta.

Viime syksynä olimme lähdössä Kreetalle. Seurueeseemme kuului lisäkseni vaimoni, poikani, hänen puolisonsa ja heidän 3-vuotias tyttärensä. Noin viikkoa ennen matkaa vaimoni 86-vuotias isä sairastui äkillisesti vakavasti ja joutui keskussairaalan teho-osastolle hoitoon. Kun tilanne jatkui kriittisenä, päätimme perua matkan kaikkien osalta. Lähtöhetkeen oli 4 päivää.

Olin itse tehnyt varauksen koko ryhmälle ja maksanut myös matkan hinnan kaikkien osalta. Oli siis vain yksi varaus. Majoituskin olisi ollut yhdessä huoneistossa "kolmio neljälle" -periaatteella.

Finnmatkat suhtautui peruutukseen asiallisesti ja totesi, että peruutukselle oli olemassa hyväksyttävä syy. Toimitettuani heille lääkärintodistuksen he palauttivat matkan hinnan lukuun ottamatta 300 euron ns. toimistokuluja. Itselläni ja vaimollani on pysyvä matkustajavakuutus Pohjolassa (Eurooppalaisessa). Poikani perheelle olin ottanut matkavarauksen yhteydessä Finnmatkojen tarjoaman "Supereuro 2" -vakuutuksen. Peruutusta tehdessäni tiedustelin Finnmatkojen asiakaspalvelusta ohjeita "toimistokulujen" vakuutuskorvauksen hakemiseksi. Matkanjärjestäjä informoi, että peruutuskulut - siis ne "toimistokulut" - korvattaisiin minun vakuutuksestani, koska olin matkan varaaja ja maksaja. Esimerkiksi poikani osalta korvausta ei tarvinnut hakea matkanjärjestäjän välittämästä Supereuro-matkavakuutuksesta.

Katin kontit!

Jätin korvaushakemuksen Pohjolalle. Sain korvauspäätöksen, jossa minulle suostuttiin korvaamaan vain minun laskennallinen osuuteni (1/5 * 300=) 60 euroa. Vaimoni osalta he suostuisivat maksamaan korvauksen, jos hän hakee korvausta tai minä haen sitä hänen valtakirjallaan. Koska poikani oli sairastuneen lapsenlapsi, myös hänen osaltaan peruutuskulut korvattaisiin, mutta hänen tulisi hakea korvausta omasta vakuutuksestaan. Sen sijaan hänen vaimonsa osalta peruutuskuluja ei korvattaisi, koska sairastunut ei ollut hänen lähiomaisensa. Myöskään heidän 3-vuotiaan tyttärensä osalta peruutuskuluja ei korvattaisi, koska sairastunut oli hänen isoisoisänsä eikä isoisänsä.

Eurooppalaisen mukaan siis poikani puolison olisi tullut lähteä matkalle kahdestaan heidän 3-vuotiaan tyttärensä kanssa. Siitä riippumatta, että matkanjärjestäjä ei tietenkään hyväksynyt sitä, että "kolmio neljälle" -huoneistoon majoittuisi vain 1 aikuinen + 1 lapsi - paitsi ehkä siinä tapauksessa, että he maksaisivat lisäksi kolmen poisjääneen aikuisen osalta lisähinnan.

Yleisten vakuutusperiaatteiden mukaisesti vahingonkorvausta maksetaan sille, joka on vahinkoa kärsinyt. Minä olin tehnyt varauksen ja maksanut koko matkan. Siten minulle oli syntynyt vahinkoa matkanjärjestäjän pidättämistä toimistokuluista. Vakuutusyhtiön mukaan se kuitenkaan ei korvaisi minulle kuin yhden viidesosan. Vaimolleni ja pojalleni korvaus maksettaisiin heidän mahdollisista vakuutuksistaan, vaikka he eivät olleet mitään kärsineetkään. Meidän kaikkien mielestä vakuutusyhtiön kanta oli käsittämätön. Se oli myös täysin poikkeava siitä, mitä vakuutusten välittäjänä toiminut matkanjärjestäjä oli informoinut.

Vakuutusehtojen mukaan "peruuntumisesta korvataan etukäteen maksetut kulut, joista vakuutettu on matkanjärjestäjän ehtojen mukaan vastuussa seuraavasti: ...toimistokulut".

Minä oli matkan varaaja kaikkien lähtijöiden osalta. Oli vain yksi varaus, joka kohdistui yhteen  huoneistoon. Käsitykseni mukaan minä olen ollut juuri se henkilö, joka on ollut matkanjärjestäjään nähden vastuussa matkanjärjestäjän ehtojen mukaan.

Vakuutusyhtiön tulkinta on siis toisenlainen. Asia on tällä hetkellä kuluttajariitalautakunnassa arvioitavana. Vakuutusyhtiön kuluttajariitalautakunnalle antaman lausunnon mukaan "Ehdoissa on selvästi kerrottu, kuka on vakuutettu ja kuka on oikeutettu saamaan korvausta ja mistä". Niinpä niin. Mitenkähän selvästi ne on kerrottu, kun vakuutusyhtiön edustajana ja vakuutusten välittäjänä oleva suuri matkatoimisto antaa korvausasiasta täysin erilaisen informaation, vaikka on taatusti rutiininomaisesti tekemissä matkavakuutusasioiden kanssa.

Vakuutusyhtiö toteaa lausunnossaan myös "Se kenen pankkitililtä matka on maksettu, ei ole tässä asiassa merkittävä eikä ole korvaamisen peruste". Toteanpa tähänkin, että niinpä niin. Sekä omani että vaimoni matkavakuutus sisältyy ns. mittaturva-vakuutukseen, jossa vakuutuskirjan mukaan nimenomaan minä olen vakuutuksenottaja. Entäpä jos syntyisi tilanne, jossa vakuutusmaksu jäisi maksamatta. Luulenpa, että vakuutusyhtiö kovistelisi siitä nimenomaan minua. Siinä tilanteessa olisi siis aika paljon merkitystä sillä, että tulisiko vakuutusmaksu juuri minun pankkitililtä vai jäisikö tulematta. Kun nyt pitäisi saada korvausta tuon samaisen vakuutuksen perusteella, näyttääkin siltä, että korvausta ei halutakaan maksaa vakuutuksenottajalle, vaikka nimenomaan juuri hän on ollut vahingonkärsijä. Käsittämätöntä tuo vakuutusyhtiön ajatuksenkulku - suoraan sanottuna kieroilu.

Olen myös perin hämmästynyt siitä, että vakuutusyhtiö ei lainkaan korvaisi peruutuskuluja poikani puolison ja tyttären osalta, vaikka he eivät matkanjärjestäjän ehtojen mukaan edes voisi tuon tehdyn varauksen mukaisesti matkustaa. On suorastaan järjetöntä ajatella, että miniäni olisi tullut lähteä matkaan kahdestaan pienen tyttärensä kanssa, kun isä ja isovanhemmat olisivat jääneet lähtemättä.

Nykyisin on yhä yleisempää, että isovanhemmat ottavat matkalle mukaansa lastenlapsia. On yhä yleisempää myös, että isovanhempien omia iäkkäitä vanhempia on elossa. Juuri heidän osaltaan on aina riski, että he yllättäen sairastuvat, jolloin matkalle aikonut jälkipolvi joutuukin perumaan matkansa.

Nyt tärkeä varoitus kaikille isovanhemmille: Jos teillä on omia vanhempia elossa ja olette lähdössä matkalle lapsenlapsenne kanssa, ottakaa huomioon, että ainakaan Eurooppalaisen matkavakuutus ei hyväksy matkan peruuttamista lapsenlapsenne osalta. Vakuutusyhtiön mukaan hän ei ole riittävän läheinen henkilö isoisovanhempansa osalta. Yrittäkää siis etsiä matkavakuutusta varten sellainen vakuutusyhtiö, joka pitää lapsen suhdetta isoisovanhempiinsa sellaisessa arvossa, että hyväksyy matkan peruuttamisen lapsenkin osalta isoisovanhemman vakavasti sairastuessa.

Vakuutyhtiö siis eväsi peruustukulujen korvauksen pienen Elsan osalta, koska sairastunut oli hänen isopappansa eikä siis vakuutusyhtiön mukaan riittävän läheinen henkilö. Eurooppalainen kirjoitti lausunnossaan "Korvattavuutta arvioitaessa ei ole merkitystä sillä, kuinka läheinen kyseinen henkilö vakuutetulle muutoin oli".Olemme nyt toukokuussa lähdössä tuolle peruuntuneelle Kreetan matkalle. Samalla seurueella. Saatoimme isopapan haudan lepoon 27.4. Myös pikku Elsa, joka muuten on isomummunsa kaima, jätti isopapalle jäähyväisensä, vaikka vakuutusyhtiö Eurooppalaisen mielestä ei ollutkaan tälle niin läheinen, että olisi ollut oikeutettu perumaan matkansa isopapan vakavasti sairastuttua.

2.5.2013
Matti Uurinmäki

Kilimanjaron vaellus

Kirjoittelen vähitellen kuvauksen Kilimanjaron vaelluksesta vaellussivustollemme. Jos Kilimanjaro kiinnostaa, niin käypä siellä lukemassa, millainen meidän reissumme oli. Ehkä saat siitä vinkkejä omalle matkallesi, jos sinne aiot. Ainakin tarkoitukseni on tehdä kuvauksesta sellainen, että se ainakin hieman olisi hyödyksi Kilimanjaron vaellusta suunnitteleville.

Valitettavasti en vielä osaa sanoa, milloin tuo kertomukseni valmistuu. Työn alla se joka tapauksessa on, joten eiköhän se tässä kevään mittaan tule jollekin mallille.

Kun linkitin tekstini tuonne Wikipedian Kilimanjaro-sivulle, totesin, että varsin vaatimaton on suomenkielinen Kilimanjaro-sivu. Sekin kaipaisi ehkä täydennystä, joten jätetään tuokin asia mietintämyssyyn. Kuuluuhan Kilimanjaro sentään maailman tunnetuimpiin vuoriin.

Laitan tähän loppuun kuvan retkemme kolmosleiristä Tarn Hutista, joka sijaitsee Kilimanjaron kakkoshuipun Mawenzin juurella runsaan 4300 metrin korkeudessa. Aamuaurinko on tavoittanut Mawenzin särmikkään huipun, mutta leiriläiset vielä pääosin nukkuvat. Teltat ovat kuurassa, sillä yöllä pakkasta oli noin 8 astetta.

14.3.2013
Matti Uurinmäki

Thaimaassa siellä täällä

Osallistuimme vaimoni kanssa vuonna 2005 Temamatkojen Thaimaan kiertomatkaan, joka suuntautui Bangkokiin, Pohjois-Thaimaaseen, Kwai-joen suunnalle ja lopuksi rantalomalle Hua Hiniin. En tiedä, onko matka enää matkanjärjestäjän ohjelmassa, mutta jos on, niin suosittelen sitä monipuolisuutensa vuoksi.

Bangkokissa itse oikeutettuna tutustumiskohteena oli Suuren Palatsin alue, jonka loistokkuus on suorastaan ylipursuavaa. Alueen päätemppelissä on Thaimaan merkittävin Buddha-patsas - Smaragdi-Buddha, jonka syntyjuuret juontavat Pohjois-Thaimaaseen.

Tietysti ohjelmaan kuului myös veneretki Chao Phraya -joelle ja sen sivukanaville. Bangkokissa on kymmeniä kanavia eli klongeja, jotka muodostavat eksyttävän verkoston. Kanavien varressa asutaan aivan vesirajassa, osittain asuntoveneissä. Kaupunkiahan sanotaankin Idän Venetsiaksi.

Rohkenimme myös omatoimisille kävelyretkille. Kävimme ihmettelemässä kaupungin mahtavuutta Bayoke-pilvenpiirtäjästä, joka ainakin tuolloin oli kaupungin korkein rakennus. Ihastelimme tanssiesitystä hindulaisella Erewan-alttarilla.

Thai-kulttuuriin kuuluvat ns. Henkien talot. Jokaisella rakennuksella tulee olla Henkien talo. Sen henget suojaavat rakennusta ja sen asukkaita. Henkien pitämiseksi suosiollisena asukkaat vievät ruokaa Henkien taloon - jossa linnut käyvät sen nokkimassa parempaan talteen.

Tulipa iltaohjelman puitteissa käytyä myös drag-showssa. Transvestiitit ovat Thaimaassa sekä suosittuja että arvostettuja. Ja länsimaalaisen silmin hyvin, hyvin hämääviä.

Pohjois-Thaimaaseen lennettiin Chiang Rain seudulle, jossa vuorilla asustaa lukuisia erilaisia etnisiä pieniä vuoristoheimoja. Kävimme tutustumassa lahujen kylään, jossa asuttiin paaluille rakennetuissa taloissa. Paaluilla olevat talot sietävät paremmin sateita ja tulvia ja ovat turvallisempia petojenkin suhteen.

Thaimaan pohjoisin kaupunki Mae Sai sijaitsee aivan Myanmarin rajalla. Se näkyy katukuvassa, sillä Myanmarista virtaa Thaimaan puolelle kaikenlaista katukauppatavaraa. Ehkäpä kaikkien oudointa olivat katupöydillä runsain määrin myytävät rubiinit ja muut jalokivet - hiottuina tai hiomattomina. Niiden aitoutta turisti ei kyennyt arvioimaan. Myanmar on kylläkin erittäin tunnettu jalokivikaivannaisistaan.

Thaimaan, Myanmarin ja Laosin muodostama rajakolkka Mekong-joen varressa muodostaa surullisen kuuluisan Kultaisen Kolmion, joka aikoinaan oli maailman pahamaineisinta huumeseutua. Siellä viljeltiin - ja viljellään vieläkin ainakin Myanmarin puolella - oopiumiunikkoa. Siitä tietysti saatiin niin oopiumia kuin pitemälle jalostettuna myös heroiinia. Chiang Saenissa, Kultaisen Kolmion sydämessä, tutustuimme oopiumimuseoon, jonka järkyttävät kuvat hätkähdyttivät. Pääsimme - ilmeisesti luvattomasti - käymään myös Mekong-joen vastarannalla Laosissa.

Matka jatkui bussilla läpi Pohjois-Thaimaan vuoristoseudun Chiang Maihin, joka alueen suurimpana kaupunkina on myös keskeisin matkailukohde. Käytiin mm. hopeapajassa ja sen korumyymälässä, silkkikutomossa sekä orkideapuutarhassa. 

Chiang Main lähistöllä vierailtiin norsuleirillä, jossa norsujen taitoesitysten jälkeen päästiin jännittävälle norsuratsastusretkelle. Ehdoton käyntikohde seudulla on myös Doi Suthepin vuorella oleva temppeli, jonne kiivetään yli 300 askelmaa käsittävää portaikkoa. Monipuoliseen matkaohjelmaan kuului myös kanthoke-illallinen upeine tanssiesityksineen.

Sitten lennettiinkin takaisin Bangkokiin ja jatkettiin Rose Gardeniin. Siellä tehdyn veneretken jälkeen jatkettiin syrjäisemmälle seudulle Kwai-joelle. Tämähän on tullut kuuluisaksi II maailmansodan aikaisesta sillasta, jonka japanilaiset rakennuttivat sotavangeilla. Rakennustyössä vankeja ja pakkotyöläisiä kuoli enemmän kuin kärpäsiä. Kwai-joen sillastahan Boulle kirjoitti menestyskirjan, josta puolestaan tehtiin menestyselokuva. Tietysti ajeltiin junalla pätkä kuuluisaa Kuoleman rataa. Kwai-joella tehtiin eksoottinen lauttaretki.

 

Lähdettiin kohti Hua Hinin rantaparatiisia. Välillä pysähdyttiin tutustumaan kuuluisiin kelluviin markkinoihin. Hua Hin olikin sitten löhöilyä rannalla ja maistuvia thai-ruokia. Toki myös pyöräriksa-ajelua ja kalahallin hajuja.

Mielestäni matkan laatu-hinta-suhde oli kohdallaan, jopa erinomainen.

Taidanpa heittää arvelun, että Thaimaan matka on jonkun tulevan nuortenkirjani tausta-aineistoa. Ehkäpä sieltä nousee esille Kultainen Kolmio.

5.3.2013
Matti Uurinmäki

Egyptin reissu

Murha Niilillä -kirjani perustuu tapahtumapaikkojen osalta Egyptiin jo vuonna 2003 tekemääni matkaan.

Kiertomatkamme käsitti tuolloin paljon muutakin kuin Niilin risteilyn. Päätin kuitenkin rajata nuortenkirjani tapahtumat risteilyyn ja siihen liittyviin Niilin rantakaupunkeihin, siis lähinnä Luxoriin ja Assuaniin. Toki ne ovatkin muinaisen Egyptin kannalta erittäin keskeistä seutua.

Tuolloinen matkamme alkoi Luxorista. Siellä tutustumiskohteina oli - kuten kirjassanikin - Karnakin ja Luxorin temppelit sekä Niilin länsirannalta Kuninkaiden hautalaakso, Kuningatarten laakso, Hatshepsutin temppeli, Memnonin kolossit jne. Kävelimme Luxorin Cornichella, ihastelimme Niilin mahtavuutta ja Winter Palacen loistokkuutta, hämmästelimme basaarin värikästä - ja äänekästä - elämää.

Niilin risteily oli upea kokemus. Egyptin sää tietysti oli kaunis, aurinkoinen, päivällä jopa liian helteinen. Aamun raikkaudessa oli hiljalleen vastavirtaan sytkyttävän laivan kannelta nautinnollista seurata Niilin rannan näkymiä ja maalaiskylien elämää. Felukat lipuivat virran poikki. Kalastajat pienillä veneillään olivat joella kokemassa verkkojaan. Haikarat kahlailivat rantavesissä omissa pyyntipuuhissaan. (Kuvassa aurinko nousee Niilillä).

Edfussa koettiin vossikka-ajelu aivan kuten sitten myös kirjassani. Ja tutustuttiin Edfun temppeliin, joka on säilynyt verraten hyväkuntoisena. Sehän onkin egyptiläisittäin melko "nuori" eli vain parisen tuhatta vuotta vanha. Iltahämyssä pysähdyttiin myös Kom Ombon temppelille.

Assuanin seutu on kaunista. Siellä Niili useine saarineen esittää parastaan. Laivamatkan jälkeen majoituimme Isis-saarelle. Purjehdimme sinne felukalla. Tutustumiskohteina Assuanissa olivat mm. obeliskikaivos - onneksi siellä ei tapahtunut murhaa kuten kirjassani - ja Niilin pato ja katarakti. Omatoimisesti kävimme kiertelemässä kaupungilla. Joen rannalla Old Cataract -hotelli muistutti murharouva Agatha Christiestä. Nasser-järvellä teimme moottorivenematkan Philean temppelille.

Näistä edellä kerrotuista aineksista koostui tapahtumaympäristö ja tausta-aineisto Murha Niilillä -kirjaani.

Matkamme vuonna 2003 jatku vielä monivaiheisena. Bussimatkana ensin Hurghadaan. Sieltä muutaman rantapäivän jälkeen bussilla Kairoon. Matkalla pääsimme pistäytymään Pyhän Antoniuksen luostarissa ja luolassa. Kairossa tutustuimme Egyptiläiseen museoon ja tietysti Gizan pyramideihin. Edelleen matkamme jatkui Siinain läpi Sharm-el-Sheikiin. Ehkäpä kirjoittelen vielä toisen tarinan, joka vie lukijansa näille muille Egyptin seuduille. Ovathan pyramidit aina tarinan arvoisia, eikös vaan?

(Kuva alla Philean temppelin alueelta).

3.3.2013
Matti Uurinmäki

Murha Niilillä

Seikkailuja maailmalla -nuortenkirjasarjani ensimmäinen teos on nyt sitten ilmestynyt. Kirja on nimeltään Murha Niilillä.

Nimi kertoo jo melko paljon. Tapahtumapaikkana on siis Egypti, tarkemmin sanoen Niilin risteily ja siihen liittyen muutama keskeinen kaupunki kuten Luxor ja Assuan. Luxorissa tietysti liikutaan niin temppeleissä kuin Kuninkaiden hautalaaksossa.

Kirjan takakannen kuvauksessa todetaan näin: Kaksoset Heta ja Aapo pääsevät Egyptiin Niilin risteilylle. Tuhansia vuosia vanhat temppelit ja faaraoiden hautakammiot muuttavat mystiset jumalatarut todellisiksi. Mutta todeksi muuttuu myös murharouva Agatha Christien Kuolema Niilillä -salapoliisikertomus, kun murha seilaa Niilillä heidän omassa laivassaan. Nuoret seuraavat yksityisetsivä Hercule Poirotin jalanjälkiä ja neuvokkuudellaan kiristävät silmukan murhaajan ympärille. Faaraon kosto kohtaa rikollista.

Kirjan tapahtumapaikat ovat todellisia ja tarjoavat lukijalleen runsaasti tosipohjaista perustietoa muinaisesta Egyptistä. Kirjassa on paikka-autenttinen värivalokuvakuvitus.

Kirja on kovakantinen. Sivuja on 128. Kirjan kuvituksena on runsaasti värivalokuvia.

Kilimanjarolla ja safarilla

Olin lomamatkalla. Rentoutumassa. Pidin hengähdystauon. Miten hassulta nuo ilmaukset tuntuvatkaan, kun suhteutan niitä siihen, mitä todellisuudessa tapahtui.

Olin kyllä matkalla, mutta matkani suuntautui ikään kuin ylöspäin. Kilimanjarolle, Afrikan korkeimmalle ja kenties maailman upeimmalle vuorelle. Kävellen, ei millään kabiinihissillä. Kapuamalla, paikoin konttaamalla, horjuen, henkeä haukkoen kuin kala kuivalla maalla. Ei siinä pidetty mitään hengähdystaukoa. Päinvastoin yritin saada sisään kaiken mahdollisen hapen, mikä lähistöllä ohuen ohuena leijui. Sydän jyskytti kuin muinoin Ukko-Pekka vaunujonoa kiskoessaan.

Tarkoitukseni on kirjoitella nettiin hieman laajemminkin tuosta hullunrohkeasta päähänpistosta, siis Kilimanjarolle lähtemisestä näin ikämiehenä, joten tässä vaiheessa tyydyn vain tähän lyhyeen alkukommenttiin. Paljastan kuitenkin suuren salaisuuden ja suuren saavutukseni. Pääsin kuin pääsinkin Uhuru Peakille, vuoren korkeimmalle huipulle, 5895 metriä merenpinnasta. Kehtaan olla siitä jopa hieman ylpeä ja tietysti tyytyväinen. Etukäteen en ollut lainkaan varma, että huiputus onnistuisi.

Koville se otti. Se on myönnettävä. Ja koville se ottaa lähes jokaiselle. Siinäkin tapauksessa, että vuoristotauti ei pahemmin iskisi kynsiään. Vuoristotautihan on sellainen peikko, joka voi nujertaa kaikkein kovakuntoisimmankin.

Olimme Aventuran järjestämällä matkalla. Aventura lienee vuorivaellusmatkojen järjestäjänä parhaita asiantuntijoita. Retkikuntamme vetäjänä toimi Samuli Mansikka, joka puolestaan lienee tällä hetkellä pätevin viemään porukkansa korkeille vuorille. Samuli on tietääkseni aina saanut kaikki Kilimanjaron ryhmäläisensä huipulle saakka kuten tapahtui nytkin. Kiitokset Samulille reissun onnistumisesta.

Vuorivaelluksen jälkeen jatkoimme safarille. Ensin vietimme pari safaripäivää Manyarassa ja Ngorongoron kraatterissa. Sitten jatkoin vielä poikani Rikun kanssa kahdestaan neljän päivän safarille Serengetiin, joka lienee maailman tunnetuin suojelualue. Kerron näistäkin myöhemmin tarkemmin, kunhan ehdin purkaa kuva-aineistoa.

Luulenpa, että tästäkin reissusta syntyi aineksia jopa pariinkin nuortenkirjaan. Aika näyttää.

Laitanpa tuohon jatkoksi kuvan Uhuru Peakilta sekä pari kuvaa Kilimanjarosta. Toinen niistä esittelee savannimaisemasta suoraan pilvien yläpuolelle kohoavaa ylvästä vuorta ja toinen näyttää, miten uljaasti vuoren korkein huippu Kibo kohoaa vielä siinäkin vaiheessa, kun jo ollaan itse vuorella, sen ylänköalueella.