Vaikka tämän blogini pitäisi liittyä kirjoihin, niin tällä kerralla kirjoittelen vakuutusasiaa. Ehkäpä tämä on hyödyksi jollekulle.
Eurooppalaisen (Pohjola Vakuutuksen) matkavakuutukseen näyttää sisältyvän sudenkuoppia, joita varoitan varomaan. Voi olla, että samanlaisia ongelmia on joissakin muissakin vakuutuksissa, mutta niistä minulla ei ole - toistaiseksi - kokemusta.
Viime syksynä olimme lähdössä Kreetalle. Seurueeseemme kuului lisäkseni vaimoni, poikani, hänen puolisonsa ja heidän 3-vuotias tyttärensä. Noin viikkoa ennen matkaa vaimoni 86-vuotias isä sairastui äkillisesti vakavasti ja joutui keskussairaalan teho-osastolle hoitoon. Kun tilanne jatkui kriittisenä, päätimme perua matkan kaikkien osalta. Lähtöhetkeen oli 4 päivää.
Olin itse tehnyt varauksen koko ryhmälle ja maksanut myös matkan hinnan kaikkien osalta. Oli siis vain yksi varaus. Majoituskin olisi ollut yhdessä huoneistossa "kolmio neljälle" -periaatteella.
Finnmatkat suhtautui peruutukseen asiallisesti ja totesi, että peruutukselle oli olemassa hyväksyttävä syy. Toimitettuani heille lääkärintodistuksen he palauttivat matkan hinnan lukuun ottamatta 300 euron ns. toimistokuluja. Itselläni ja vaimollani on pysyvä matkustajavakuutus Pohjolassa (Eurooppalaisessa). Poikani perheelle olin ottanut matkavarauksen yhteydessä Finnmatkojen tarjoaman "Supereuro 2" -vakuutuksen. Peruutusta tehdessäni tiedustelin Finnmatkojen asiakaspalvelusta ohjeita "toimistokulujen" vakuutuskorvauksen hakemiseksi. Matkanjärjestäjä informoi, että peruutuskulut - siis ne "toimistokulut" - korvattaisiin minun vakuutuksestani, koska olin matkan varaaja ja maksaja. Esimerkiksi poikani osalta korvausta ei tarvinnut hakea matkanjärjestäjän välittämästä Supereuro-matkavakuutuksesta.
Katin kontit!
Jätin korvaushakemuksen Pohjolalle. Sain korvauspäätöksen, jossa minulle suostuttiin korvaamaan vain minun laskennallinen osuuteni (1/5 * 300=) 60 euroa. Vaimoni osalta he suostuisivat maksamaan korvauksen, jos hän hakee korvausta tai minä haen sitä hänen valtakirjallaan. Koska poikani oli sairastuneen lapsenlapsi, myös hänen osaltaan peruutuskulut korvattaisiin, mutta hänen tulisi hakea korvausta omasta vakuutuksestaan. Sen sijaan hänen vaimonsa osalta peruutuskuluja ei korvattaisi, koska sairastunut ei ollut hänen lähiomaisensa. Myöskään heidän 3-vuotiaan tyttärensä osalta peruutuskuluja ei korvattaisi, koska sairastunut oli hänen isoisoisänsä eikä isoisänsä.
Eurooppalaisen mukaan siis poikani puolison olisi tullut lähteä matkalle kahdestaan heidän 3-vuotiaan tyttärensä kanssa. Siitä riippumatta, että matkanjärjestäjä ei tietenkään hyväksynyt sitä, että "kolmio neljälle" -huoneistoon majoittuisi vain 1 aikuinen + 1 lapsi - paitsi ehkä siinä tapauksessa, että he maksaisivat lisäksi kolmen poisjääneen aikuisen osalta lisähinnan.
Yleisten vakuutusperiaatteiden mukaisesti vahingonkorvausta maksetaan sille, joka on vahinkoa kärsinyt. Minä olin tehnyt varauksen ja maksanut koko matkan. Siten minulle oli syntynyt vahinkoa matkanjärjestäjän pidättämistä toimistokuluista. Vakuutusyhtiön mukaan se kuitenkaan ei korvaisi minulle kuin yhden viidesosan. Vaimolleni ja pojalleni korvaus maksettaisiin heidän mahdollisista vakuutuksistaan, vaikka he eivät olleet mitään kärsineetkään. Meidän kaikkien mielestä vakuutusyhtiön kanta oli käsittämätön. Se oli myös täysin poikkeava siitä, mitä vakuutusten välittäjänä toiminut matkanjärjestäjä oli informoinut.
Vakuutusehtojen mukaan "
peruuntumisesta korvataan etukäteen maksetut kulut, joista vakuutettu on matkanjärjestäjän ehtojen mukaan vastuussa seuraavasti: ...toimistokulut".
Minä oli matkan varaaja kaikkien lähtijöiden osalta. Oli vain yksi varaus, joka kohdistui yhteen huoneistoon. Käsitykseni mukaan minä olen ollut juuri se henkilö, joka on ollut matkanjärjestäjään nähden vastuussa matkanjärjestäjän ehtojen mukaan.
Vakuutusyhtiön tulkinta on siis toisenlainen. Asia on tällä hetkellä kuluttajariitalautakunnassa arvioitavana. Vakuutusyhtiön kuluttajariitalautakunnalle antaman lausunnon mukaan "Ehdoissa on selvästi kerrottu, kuka on vakuutettu ja kuka on oikeutettu saamaan korvausta ja mistä". Niinpä niin. Mitenkähän selvästi ne on kerrottu, kun vakuutusyhtiön edustajana ja vakuutusten välittäjänä oleva suuri matkatoimisto antaa korvausasiasta täysin erilaisen informaation, vaikka on taatusti rutiininomaisesti tekemissä matkavakuutusasioiden kanssa.
Vakuutusyhtiö toteaa lausunnossaan myös "Se kenen pankkitililtä matka on maksettu, ei ole tässä asiassa merkittävä eikä ole korvaamisen peruste". Toteanpa tähänkin, että niinpä niin. Sekä omani että vaimoni matkavakuutus sisältyy ns. mittaturva-vakuutukseen, jossa vakuutuskirjan mukaan nimenomaan minä olen vakuutuksenottaja. Entäpä jos syntyisi tilanne, jossa vakuutusmaksu jäisi maksamatta. Luulenpa, että vakuutusyhtiö kovistelisi siitä nimenomaan minua. Siinä tilanteessa olisi siis aika paljon merkitystä sillä, että tulisiko vakuutusmaksu juuri minun pankkitililtä vai jäisikö tulematta. Kun nyt pitäisi saada korvausta tuon samaisen vakuutuksen perusteella, näyttääkin siltä, että korvausta ei halutakaan maksaa vakuutuksenottajalle, vaikka nimenomaan juuri hän on ollut vahingonkärsijä. Käsittämätöntä tuo vakuutusyhtiön ajatuksenkulku - suoraan sanottuna kieroilu.
Olen myös perin hämmästynyt siitä, että vakuutusyhtiö ei lainkaan korvaisi peruutuskuluja poikani puolison ja tyttären osalta, vaikka he eivät matkanjärjestäjän ehtojen mukaan edes voisi tuon tehdyn varauksen mukaisesti matkustaa. On suorastaan järjetöntä ajatella, että miniäni olisi tullut lähteä matkaan kahdestaan pienen tyttärensä kanssa, kun isä ja isovanhemmat olisivat jääneet lähtemättä.
Nykyisin on yhä yleisempää, että isovanhemmat ottavat matkalle mukaansa lastenlapsia. On yhä yleisempää myös, että isovanhempien omia iäkkäitä vanhempia on elossa. Juuri heidän osaltaan on aina riski, että he yllättäen sairastuvat, jolloin matkalle aikonut jälkipolvi joutuukin perumaan matkansa.
Nyt tärkeä varoitus kaikille isovanhemmille: Jos teillä on omia vanhempia elossa ja olette lähdössä matkalle lapsenlapsenne kanssa, ottakaa huomioon, että ainakaan Eurooppalaisen matkavakuutus ei hyväksy matkan peruuttamista lapsenlapsenne osalta. Vakuutusyhtiön mukaan hän ei ole riittävän läheinen henkilö isoisovanhempansa osalta. Yrittäkää siis etsiä matkavakuutusta varten sellainen vakuutusyhtiö, joka pitää lapsen suhdetta isoisovanhempiinsa sellaisessa arvossa, että hyväksyy matkan peruuttamisen lapsenkin osalta isoisovanhemman vakavasti sairastuessa.
Vakuutyhtiö siis eväsi peruustukulujen korvauksen pienen Elsan osalta, koska sairastunut oli hänen isopappansa eikä siis vakuutusyhtiön mukaan riittävän läheinen henkilö. Eurooppalainen kirjoitti lausunnossaan "Korvattavuutta arvioitaessa ei ole merkitystä sillä, kuinka läheinen kyseinen henkilö vakuutetulle muutoin oli".Olemme nyt toukokuussa lähdössä tuolle peruuntuneelle Kreetan matkalle. Samalla seurueella. Saatoimme isopapan haudan lepoon 27.4. Myös pikku Elsa, joka muuten on isomummunsa kaima, jätti isopapalle jäähyväisensä, vaikka vakuutusyhtiö Eurooppalaisen mielestä ei ollutkaan tälle niin läheinen, että olisi ollut oikeutettu perumaan matkansa isopapan vakavasti sairastuttua.
2.5.2013
Matti Uurinmäki
